Oi maamme Suomi synnyinmaa...

Viisitoista. Sen verran on päiviä siihen kun istuskelen perse puuduksissa lentokoneessa "kohti ääretöntä ja sen yli" eli määränpäänä USA, joka on muuten lyhenne sanoista Urpo Sami Amerikassa. Ei sitä vielä edes kunnolla tajua, että aika hupenee yhtä kovaa vauhtia kuin Obaman kannatus. Perhe on onneksi superihQdaahyvä, ettei tässä pistä polvia tutisuttamaan muu kuin: "Miten perheen kanssa lähtee sujumaan?", "Montako kertaa eksyn lentokentillä?" ja "Pääsenkö Green Dayn keikalla eturiviin?" (Isäntäperhe on hommannut hotelliyön keikan jälkeen ;D) Täytyy vain toivoa, ettei lumpiot mee sijoiltaan tutisemisen seurauksena...

Ai niin... :/ Olihan mulla asiaakin. Lupasin (valitettavasti) kertoilla, mitä tänne Suomeen jää, ja kuinka voi olla ylpee saadessaan olla suomalainen. Alotetaan helpommasta. Tänne Suomeen ei jää mitään muuta ku yks hiidenkivi. Se oli liian painava. Kaikki järvet, metsät, vuoret ja ihmiset kyllä mahtu näppärästi mun käsilaukkuun. No joo... ASIAAN!

Ensinnäkin tänne jää, sillä "you know-tavalla" erittäin rakas perse.. korjaan: perhe. Oon ainut lapsi, joten mitään kopioo musta ei jää tänne hengaileen. Vanhemmat on ollu mukana niissä kuuluisissa myötä- ja vastamäissä. Ei vielä voi tietää, millanen ikävä tulee, sen näkee sitten. Te saatte sen selville tulevista kirjoituksista jenkkilässä. Muita sukulaisia kohtaan ikävä tulee olemaan myös suurensuuri.

Ystävät/kaverit. Tää on paha paikka. Vaikka sitä kuinka pystyy skypellä jauhaan paskaa, niin ei se oo mitään verrattuna siihen hengaukseen in real life. Tapahtu se sitten matikan tunnilla tai vapaa-aikana. Niin paljon muistoja: kaikki sisäpiirivitsit, toisen lauseen jatkamiset, telepatiat, teleportit, yhdessä nauraminen huonolle vitsille ja kaikki muut sattumukset, mitä on yhdessä koettu. Ne EI unohdu! Ja ette myöskään te unohdu. (--: (Jos tunnistat itsesi, olet yksi heistä) Lopetan tän herkistelyn ennen ku te lukijat kastelette näppäimistönne kyyneliin. :'( USAssa todennäköisesti tulee uusia kavereita, mutta eivät ne varmasti korvaa vanhoja, kunnon ystäviä. <3

Suomalainen ruoka mämmistä patukkaan (Fazerin siniseen siis). Kaikkeen varmasti tottuu, mutta kyllä sitä ruokaa mitä on pistelly poskeensa kohta 18 vuotta , tulee varmasti kaipaamaan ainakin aluksi eripaljon. Jos jenkkiperheessäni heittäisin mämmipaketin pöytään tulisi varmaan kysymys: "Are you gonna eat shit??"



Sauna. Mikään ei rentouta niin paljon ku kuumat löylyt. Saa kaiken lisäks olla reteesti alastí! (Siis jos seurassa ei ole naisia tai länsinaapureita...) Se on ihan totta, että asiat ratkee saunassa. Jos vaik miettii, mikä se hauki olikaan, niin parin löylyn jälkeen se on lintu. Mä siis tulen ressaan koko vaihtovuoden ja en tajua mitään. Onneks on kuitenki muitakin tapoja rentoutua ku sauna. :DD Mut se on silti EHDOTTOMASTI paras.


Kaikki suomalaiset ihmiset. Ensinnäkin se, että te puhutte suomea! Jenkeissä ei kukaan osota ymmärtämisen merkkejä, jos huudat keskellä katua: "PERKELE, MIKSET SÄ YMMÄRRÄ?" Korkeintaan osotteena on ton jälkeen hullujen huone... Pitää puhua ja ymmärtää englantia suomea apuna käyttämättä. Lisäksi se millaisia me suomalaiset ollaan. Ei turhia kehuskella, aika ujoja uudessa seurassa, "lievästi" alkoholin ystäviä, ei yleisesti ottaen hirveen auttamishaluisia (paitsi jos ite hyötyy siitä jotenkin ;--)). En äsken kuvannu itteeni, vaan yleistä käsitystäni meistä. Tää me-sana on tosi tärkee. Suomalaisten yhteenkuuluvuus. Mehän mennään läpi sen harmaan kiven suomalaisella sisulla ja yhdessä!

Sitten siihen toiseen aiheeseen tän romaanin jälkeen. Oon henkilökohtasesti todella ylpee, että saan olla suomalainen. Voin huutaa "PERKELE!" ja kaikki tajuaa tilanteen vakavuuden. Voin surra ja iloita Leijonien lätkäpelien jälkeen muiden kanssa, haukkua yhdessä länsinaapureita, olla ylpea Nokiasta yms. Voin luvata, että pidän Jenkeissä Suomen lippua korkeella ja lasken Ruotsin liput alas! ;---D


Nyt on tää noin 2 viikkoo vietettävä viisaasti. Nähdä kavereita, sukulaisia, viettää aikaa perheen kanssa, pakata (<3), herätä aamuisin ja nauttia kaikesta edellämainitusta. Kirjoittelen seuraavan kerran juuri ennen lähtöä.

Siihen asti, MORO!

Sami