Alkupäristely

Kylä lähtee! Meinaan mun romaaninpituiset blogikirjoitukset. Koittakaa ihmiset kestää, sillä näiden lukeminenkin kestää. Mutta nauttikaa toki täysin siemauksin! :)

Olen siis Sami, ystävien kesken Sami. Olen lähdössä näillä näkymin 10.8.2010 Yhdysvaltoihin vaihtoon vuodeksi YFU-järjestön kautta. Päätökseni kävi aikoinaan suht sutjakkaasti. Kaverit alkoivat höpöttelemään vaihtoonmenemisistä, ja silloin vasta itse tajusi että "Hitto sehän on mahdollista!". Pienen läpällä pohtimisen jälkeen aloin ajatella asiaa tosissaan. Kaikki kysyvät "Miksi?", johon vastaan mielellään: "Miksipä ei?". Oppii kielen, tapaa uusia ihmisiä, tutustuu vieraaseen kulttuuriin, itsenäistyy, suuri elämänkokemus ja kasvaa ihmisenä (enkä tarkoita mahaa vaan henkisesti). Kun porukatkin alkoivat kannustavasti suhtautua vaihtoonmenemiseen, minua ei estänyt enää mikään tässä maailmassa. Joten laitoin vaihtohakemuksen + 89679587 paperia postiin, ja aloin odottelemaan. Eräänä kauniina alkutalvisena päivänä tuli tieto, että minut oli hyväksytty! Päätin tehdä tämän blogin, että on edes joku jolle vo avautua.. ei vaan. Täältä näette sithen helposti miten sillä Sami-pojulla menee ja kuinka paljon se on lihonut.
Vihdoinkin se puolen vuoden piinaava odotus palkittiin. Postilaatikkooon tärähti... puhelinlasku! Ja sen lisäksi tieto USAn osavaltiostani ja perheestä siellä. Olin jo varautunut telttailuun Chicagon lentokentällä, mutta otin tiedon silti avosylin vastaan.

Osavaltioksi sain Iowan. Se sijaitsee melko keskellä Pohjois-Amerikkaa. Iowa on maatalouspainotteinen ja ehkä lievästi perämettää. Mutta paikka vaikuttaa mielestäni erittäin hyvältä ja erinomaiselta paikalta viettää vaihtovuosi. Asukkaita alueelle on änkenyt noin 3 miljoonaa, joista noin 94% on valkoihoisia. Slipknot on kotoisin Iowasta (;

Kouluunkin on vain 20 minuutin ajomatka, ja suuri kaupunkikin kivenheiton päässä eli 20-30 km päässä (onneksi ei tarvitse heittää pidemmälle). Paikka on kuulemma turvallinen ja koulussa lukion oppilasmäärä on n. 150 oppilasta, eli kavereiden saaminen lienee helpompaa kuin 6908064808 oppilaan koulussa. En edes olisi halunnut suurkaupunkiin, jossa tarvitsee pelätä minkä kulman takaa se jengi puukkoineen saapuu. Harrastusmahdollisuudetkin ovat koulussa erinomaiset. Löytyy beisboolia, jalkapalloo, rugbya, korista jne. Meikä aikoo joka joukkueen tähdeksi (penkillä). Hyvä sitä kuntoakin on pitää yllä, että mahtuu lentokoneen ovesta sisään kun paluu koittaa.

Joillakin vaihto-oppilailla ei ole vielä minkäänlaista kuvaa perheestään. Minulla on! Alla olevassa kuvassa ovat tulevat Amerikan vanhempani Georgeanne and Alan. Heillä on myös poika Kyle, joka on myös kitaristi, kuten minä. Hän on kuulemma kateellinen Gibson Les Paul-kitarastani :-D. Kyle on 20-vuotias, mutta hengailee viikonloppuisin kotona. Kaksi kitaristia, eli melkeinpä 100 prossan varmuudella tullaan toimeen keskenämme (:


Oon sähköpostitellut jo perheen kanssa. Vaikuttavat superhyperpyper mukavilta! Äiti on tietojeni mukaan psykiatri tjsp, ja isä tutkijalääkärin tapainen. He odottavat minua innolla! Kuten myös minä heidän tapaamistaan. Semmonen kutina takapuolessa, että tulloo himskatin hieno vaihtovuosi! :) Hieno tapa aloittaa asuminen siellä on meneminen GREEN DAYN keikalle, jonne he ovat hommaamassa lippuja (ennen kuin edes saivat tietää mun diggaavan Green Daystä...) 7 hevosta löytyy pihapiiristä. Central City on mestan nimi. Talo sijaitsee kuulemma maissiviljemien vieressä. 3 kerrosta vissiinkin, eli kai yks on mulle? :--D Erittäin hjienolta vaikuttaa koko perhe + talo. Saattaapi olla että Sami-poika ratsastaa hevosella kotiin, olis meinaan
halpaa ainakin...

Oikealla olevassa kuvassa näkyy tulevan perheeni soitinvalikoima. Olen siis kitaristi, ja voitte kuvitella, että näen kuvassa taivaan!

Perhe on ottanut 4 vaihto-oppilasta kotiinsa 4 vuoden aikana. Kokemusta siis löytyy. Viime vuoden perheessä ollut ruotsalainen vaihto-oppilas, Daniel, otti muhun yhtettä Facebookin avulla. Juttelin niitä näitä elämästä ja vaihdosta. Silloin en vielä tiennyt että hän oli tulevan vaihtoperheeni vaihtopoika. Vähän aikaa sitten minulle selvisi, että kun Daniel jutteli mulle koko perhe oli koolla katsomassa mitä kaikkee vastailin. Nyt pelottaa, että mitähän sammakoita ja rupikonnia sitä tuli suusta päästeltyä, mutta nähtävästi ei hirveän pahoja, kun minut silti vielä haluttiin perheeseen. Olin kuulemma kaikkien perheenjäsenten suosikki hakijoista.


Lähtöpäivä senkun lähenee. Se pitäisi tällä hetkellä olla 10.8.2010! Eli vain vähän yli kuukausi... Odotan innolla kaikkea tulevaa Iowassa. Ekat fiilarit oli: "Slipknot on sieltä!" "Ihanan rauhaisalta vaikuttaa, silti niin jenkkimäistä!" Perhe ja paikka ovat paljon paljon parempia kuin osasin edes haaveilla. Yhteyden pito jo tässä vaiheessa luo hyvää pohjaa tulevalle vaihtovuodelle. Olen varma, että tulen erinomaisesti perheen kanssa toimeen. Käy se tuuri joskus mullakin!

Oon jo nyt onneni kukkuloilla. Seuraava kukkula, jolle pitäisi kiivetä, on jännityksen kukkula, nimittäin viisumihaastattelu Helsingissä... Siitä lisää seuraavassa blogimerkinnässä, jossa selviää selvisinkö siitä hengissä.

Palaamisiin (toivottavasti)

Sami