Ojasta allikkoon (Iowaan)

Heräsin äskön kissa mun kainalos, ja televisio pauhaamas olohuonees. Olen hengissä ja voin kertoo, että täällä on ihaninta/parasta/fantastisinta! Mutta mennään nyt eka niihin vähemmän fantastisiin juttuihin...

KAIKKI meni päin persettä ja erittäin lujaa, on nyt ohi. Ensimmäinen "pommi" tuli kun kesken ensimmäisen lennon kapteeni mongertaa saksalta kuulostavalta englannillaan, että on jokin ongelma koneessa ja pitää laskeutua Hampuriin, vaikka piyi mrnnä Frankfurttii hengailee. Hampurissa koko meiän ryhmä (mun lisäks 6) oli sitten täysin sekasin. Joukossa viisaus tunnetusti harventuu.. Vähän aikaa naurettuamme kohtaloamme mentiin hommaamaan lippuja Frankfurttiin. Virkailijalle 10-sormijärjestelmä oli vieras käsite, ja kirjoitustyyli etusormilla etana-vauhtia oli erittäin säälittävää katseltavaa... Siinä aikani kuluksi v*ttuilin virkailijanaiselle oikein olan takaa suomeksi, mutta vauhti pysyi yhtä vauhdikkaana.

Noin tunnin hilpeän odottelun jälkeen virkailija oli valmis ja sanoi meidän myöhästyvän USAn lennolta Frankfurtissa, ja seuraava lento Chicagoon lähtisi huomenaamulla. Me kaikki seitsemän mentiin sitten 5 tähden lentokenttähotelliin vaihtojärjestön laskuun ja levättiin, syötiin ja illaksi tutustuttiin Frankfurtin yöelämään taksimatkan jälkeen. Jumankauta oli hauskaa ja ihanaa tutustua kaikkiin ryhmäläisiin ja nauttia samalla Saksan antimista :---) Aamulla herääminen oli erittäin epäkivaa klo 6 aamulla. Silmät olis halunnu pysyy kii ja perse patjas kii.

Ekan lentokoneen shitiks meneminen (kapteeni halus kahvitauon) muutti lennot niin, että lennettiinkin suoraan Chicagoon (2 mun lisäks ryhmästä), eli Washington jäi tsekkaamatta. Tää kävi meille vallan mainiosti. Vähemmän mahdollisuuksia hukkua. Tähänkin asti oltiin menty ilman matkanjohtajaa (mä yritin toimii korvaavana yksilönä seuraten mihin muut meistä menee...) Chicagossa mentiin aamulla koneen portille maratoonikävelyn jälkeen. Tiskillä sanottiin, että 60 matkustajaa oli ylimääräsii, ja niiden joukossa meistää Heta ja tietenkin minä. Yhtäkkii alko huutokauppa. 600 egeee sai jos siirsi vapaaehtosesti huomiseen lentoonsa. Me oltais tottakai tehty se, mut olis pitäny olla 18. Hitto olis voinu olla hotellis ja kaikkee... Jotku rahanperässäjuoksijat otti sen 600 eugenii. Lopulta kuulutettiin "Sämi Hääränöjä." Kipastiin tiskille ja saatiin ku saatiinki sit liput! Ilosina mentiin koneeseen kaikil pari randomhemmoo meiän välis. Heitin enkuks yhelle äijälle, joka meni istuu Hetan vieree, et "I should shit over there, but we know each other, so can you change shits?" Onneks se oli joku ulkomaalaaja, nii ei tajunnu mun virheitä, jotka ei oikeeesti ollu ees tahallisia! Siinä si istuttiin 9 tuntii nukkuen, jutellen, jauhaen, syöden. Sit oltiin perillä Yhdysvalloissa.

Vihdoin ku päästiin viisumin ja muiden turhien papereiden kaa sisää, oli helpottunu olo, ettei joutunu jonku tomaatin hajuun erikoistuneen koiran ja kumihanskaisen jätkän kaa ahtaasee kaappii. Si venattiin matkalaukkuja. Muiden laukut tuli, yllättävää: mun ei. Se ei oo viäkää tullu lentokentälle... (toivottavasti suht pian, ku alkaa vähä hävettää ku perhe heitti 4309098 vaateparii käytettäväks ;--D) Mä sitte menin shit-vaikutteisella englannilla selvittää, miten kadonneen laukun saa. Selvisi, että varmaankin tänää. Onneks sain Kyle-veljeltä vaatteit käyttöö siihen asti :)

Jotta kaikki edellä mainittu sais vielä vuoren huipun, niin päätin sitten hukata vikan lennon lippuni Chicagosta Iowan Rabitsrabbitjänöjussikentälle.. ;---) Menin ihan paniikkiin. :< Onneks sain passilla uuden lipun, jonka jälkeen unohin passin tiskille... :( onneks lentohenkilökunta tuli antaa sen bäkkii...



Pääsin loppujen aluksi ja lopuksi Iowan Rabids-kentälle ja perhe oli vastassa. Siinä sitten halattiin ja kaikki hymyili. Siit tuli ihan sika hieno onnentunne. Isällä oli suomi-paita ja mun sinisii farkkui kehuttiin maasta taivaisiin. Juteltiin siinä niitä näitä ja kyl se juttu siit luistaan lähti heti aluks suht hyvin. :-) Ku astuin ulos siihen ilmaan mikä tuntu painavan mua 90 cm maahan päin ja 34 celsiust mittaris, nii olin et aika jees mesta viettää vuosi!

Hazardil ja tuuril hankitun Frankfurt-yön ja muun matkailun aikana tutustuin muihin vaihtareihin, jotka kaikki oli suomalaisia, joten ei ollu kielimuuria. Porukka oli tiivis ja tosi hyvä, ja joidenki kaa sai aikaan yllättävän läheiset ja ihQhyvät välit niin pienessä ajassa. Loppujen lopuks kaikki meni hyvin ja näitä lentorikkoja vois tapahtuu useemminki dominoreaktiolla muuttaen kaikki lennot. Mulla oli tosi jees aikaa matkalla tänne. Eli jos haluutte tutustuu uusiin ihmisiin, nii vääntäkää joku lentokoneen tai -kapteenin mutteria löysälle.


Perhe. Voin kertoo et se on paras koko USAssa. Ekaks mentii autol mun koulun kautta hakee pitsat. Syötiin ne tääl mun uudes kodis, ja juteltiin. Voin kertoo, että olin ja olen onnellinen. Tän blogin väleissä näette kuvii mun huoneesta, jota rakastan so much ! <>sain lahjaks perheelt 534098 karkkipussii, t-paitoi, cd-levyn, kitara stuffii. Ihan liikaa, mut kyl mä ne vastaanotin halauksin kera. :)

Esimerkiks viime ilta/yönä Kyle otti mut messii ja mentiin sen frendin talolle. Sinne tuli sen tyttöystävä ja 6 muut sen frendii. Oli ihan sairaan mukavaa, ja kaikki tuntu ottavan mun avosylin tai ainakin käsin vastaa. Pelattiin pingistä, jonka jälkeen oli vuorossa lautapelit. Olin eka ihan sika paines etten osaa mtn kysymyksiä. Olin kuitenki yllättyny et sananselityspelis olin vissii paras kaikista. :-DD Sit mentii Trivial Pursuitin tapast pelii, jos piti joko vastata kysymyksee, piirtää, laulaa, näytellä tai muovailla muovailuvahasta. Kustiin yhen muijan kaa parina koko peli, mut oli monta kysymyst, mitkä mä tiesin mut ne ei. Hyvä Suomi! ;) Noin klo 03:00 aamuyöl oltii kotona ja nukahin ku tukki sänkyyni, joka on SUHT levee. (varaa lihoo).

Nyt tarkotuksena olis mennä ekaa kertaa toivottaa hyvät huomenet, mennä aamupalalle ja si tehä jtn mitä keksitäänki. Koko päivä täysin vapaata!

Kirjottelen tänne ku oon vähä aikaa asettunu tähän elämään, mutta lupaan että quite SOON! :---)

'til then

Sami