Ei meiän talo oo makeessa homeessa... Eli ei tartte huolestua. :)
Täällä ollaan sitten ny vähä yli viikko "homehduttu". Kyllä on ONNELLINEN fiilis ei voi muuta sanoo. :---) Selittelenpä ny pääpiirteittäin miten tää tästä on lähteny käyntii tää elämä. Ihan ku olis kaikki nyt sillee puhtaalla pöydällä, jonka likaamisen voi taas alotella.
Tulin siis siinä kahden maissa päivällä 17. kesäkuuta kentälle. Sitä ennen lennot meni ihan jees. Sellaset vaivaset 30 tuntia tuli matkustusaikaa lentoineen ja perse homeessa istumisineen. Ei teitä kumminkaa kiinnosta lentojen ajat ja muut ykstyiskohtaset tietopaukut. Joten sanottakoon nyt vaan se et kone istuskeli Washingtonin kentällä 2 tuntia paikallaa märän kiitoradan takia. Se oli oikein hauskaa; 10 minuutin välein tuli kuulutus, että vielä 10 minuuttia lähtöön. Tätä jatkuki sitte se kuuluisa 2 tuntia. No, onneks ei koneita missattu. :) Muutenki tuli suomen kieltä harjoteltua oikein olan takaa, kun ryhmässä oli parikymmentä suomalaasta. Ei tarvinnu ihan sönköttäen porukoiden huomaan astella, vaikka kyllä se suomi, oma äidinkieli, sieltä nopeesti lähti sujuu ku rasvattu salama ukkosella.
Koko matkan oli sellanen outo fiilis. Tottakai ekaks oli aika surullista sanoo hyvästit host perheelle, mutta tieto siitä, että ne tulee 11. heinökuuta hengailee Suomen sateisiin, teki lähdöstä helepompaa. Matkan aikana ei pystyny viä käsittää et on tulossa ikiroutaiseen Suomeen takasi. Vasta sitten, kun näki Helsingin ja Suomen maisemia lentokoneen ikkunasta, alko perhoset lentelee vastan syvyyksis, ja tajuaa että EI PERKELE, mähän oon kohta taas Suomessa. Kentällä sitte ku matkalaukut oli käsis, nii alko sydän pamppaa ku meksikon pikajunan raiteet talvipakkasella.. Sitte löysin itteni iskäni, sitten äitini, sylistä. Ja kaikki purkaantu, jännitys siis. Outoo oli koko 2 tunnin automatka kotii. Ku tulin meiän taloo nii oma huone ja WC näytti ku pienoismalleislta ku oli tottunu vähä isompaa jenkkivuotena. Jenkeissähän kaikki on isompaa u know. (:
Tän vähä yli viikon mua onki sitte revitty suuntaan ja toiseen. Sukulaaset haluaa nähä, kaverit haluaa nähdä, kaikki haluaa nähdä. Aika on menny kaikkien näkemiseen. Se on ollut outoa ja tosi onnellista yhtä aikaa. :) Yleisesti ottaen tuntuu välillä joidenki ihmisten kaa että olis vasta eilen lähtenyt. Sen verran hyvät on välit. :) Niistä huonoista ei sitten puhutakkaa haha. Nyt olis tänä pe juhannus, se meni sukulaasten kaa juhliessa ja hauskaa oli isolla h:lla. On se vaan niin outoo ostaa ite ja juoda jotain alkoholipitoisia virvoitusjuomia. Mutta seura se tärkeintä on. Ei juoma. Tottakai jos ne yhdistää..
Fiilikset on tällä hetkellä IHAN mahtavat!! :)) Rakastan Suomee ja kaikkia tärkeitä ihmisiä kyseisen maan sisällä. Suomi on nyt ja aina MAAILMAN PARAS MAA. <3 Vaihto-oppilasvuosi kasvatti, mutta ei se tosiasioita muuttanut mihinkään suuntaan.. :)
Seuraaviin jauhamisiin,
Sami
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti