Yksi kuukausi aikaa, Leijonat teki taikaa

Suomen Leijonat, perkele! Vuodesta 95 asti ollaan ooteltu joko se kulta MM-kiekosta eksyis suomalaasten palkintokaapin kapasiteettii.. ja sieltähän se tuli! Ruottalaiset homopetterit löytiin murskalukemin 4-1. Tästä ei jää mitään selityksen varaa Jörgenille ja kumppaneille, joten ei muuta ku saippuoilla hopeemitaleita kiillottelee. Tämän kunniaksi tuli sen verran isänmaallinen fiilinki, että loppuvuoden blogit tulloo ulos uunista suomeksi! Tää suottaa jakaa mielipiteitä, mutta päätös on yhtä varma ku Jellonien tittelikikkeli maailman parhaana kiekkomaana, ja kultakullimitallit kaulassa. Kommentoikaa ihmeessä oma mielipiteenne kielimuutoksesta (ja MM-voitosta jos välttämättä haluutte). Totta kai mä kaipaan harjotusta suomen kirjottamisessakin. Ei sitä muuten kehtaa lukioo Suomes jatkaa.

Aloitetaan ny tuoreimmasta, kun sen hajukin on vahvin. Elikkäs MM-kiekkofinaali. Mä ite näin finaalista huimat 0,00 sekuntia. Ensinnäkin jenkki-TV ei näyttänyt vilaustakaan kyseisestä pelistä, vaikka meillä on kaikki Direct TV kaapeli sotkut yms. Meidän netti jäätyminen yhtä pahasti kuin Svenssonien maalivahti, oli toinen syy. Ja syy siihen istuu tässä tietokoneen ääressä. Note for yourself: ”Älä kato kiekkopelejä netistä, jätä Facebookkia auki yötä päivää ja lataile (laillisesti totta kai) elokuvia..” Valitettavasti huomasin kyseisen muistilapun meidän jääkaapin ovessa vasta tapahtuman jälkeen. Kyllä täytyy myöntää et kun kerranki ku voitto tulloo, niin Sami-poeka istuu ja seuraa peliä tekstiviestien voimin (kiitos Sonja!). Mutta elämä jatkuu sano mummo lumes, vai miten se meni. Voitto tuli ja se on tärkeintä. Täytyy vielä se todeta että jenkit ei seuraa/seurannut kiekkokisoja pätkääkää, siks ne varmaa tippuki niin aikasin leikistä. NHL eli kansainvälistä ja maailman suurinta kiekkoliigaakaa ei seurata lähellekään yhtä suurella intohimolla kuin minua, tarkoitan jenkkifudista, baseballia ja basketballia.

Olin tässä juuri vähä yli viikon yksin kotona host-isäni kaa. Veli opiskelee (hikke) ja käy viä töissä (työnarkomaani) haha. Host-äitini lähti frendinsä kanssa hevosleirille. Joten olin host-isän kaa vähä yli viikon. Se meni tosi hyvin. Oli kyllä aika jännä leikkiä perheen äitiä noin viikon ajan; tyhjentää kissankakkalaatikko, ruokkia koirat, ulkokissat, sisäkissat ja host-isä. Täytyy vielä mainita, että itsekin ruokaa söin. Älkää kuitenkaa luulko, että joka päivä kokkasin. Kerran tein kinkkukiusausta… sen jälkeen kiusaukseni tuli kaverit nimeltä Subway ja valmisruuat.

Tämän viikon voin aloittaa hymyillen yhtä leveästi kuin Johanna Tukiaisen takamus. Syy tähän on että juoksut on juostu. Track eli yleisurheilu on ohitse! Oon niin onnellinen ettei tarvitse enää puhkua eikä puhaltaa, tai juosta ympyrää pää kolmantena jalkana. Kaikki sateisen täyteiset Track Meetit, 5 tunnin odotukset että pääsen heittää pari kierrosta ympyrää ympäri. Neuvona tuleville vaihtareille: miettikää kahteen kertaan valitsetteko juosta Track-urheilua vai taloonne alasti ympäri. Itse valitsisin nykyään jälkimmäisen..

Mutta nyt ei juosta muuta kun pesänvälejä! Se on nimittäin huomisesta lähtien Baseball season! Jos joku ei vielä tiennyt (ei varmaan kukaan tienny) niin oon pelannu (osaamisesta en tiedä, mutta penkit oon aina lämmittäny nuoruuden tarmolla) 10 vuotta suomalaista pesäpalloa. Baseball ja pesis on ku riitelevät kaksoset. Niissä on paljon samaa, mutta myös erilaisuuksia. En niitä ala ny tässä selvittelee. Wikipedia on kaverinne siinä asiassa, ja minä muissa. Joten, saa nähä miten äijän käy huomenna ekoissa harjoituksissa. Tuleeko pallosta päähän vai päästä palloon. Oon aikas varma, että tulee oleen mun lempiurheilu.

1 kuukausi. Yksi hikinen kuukausi on jäljellä. Kauhistuttaa ajatella miten vähän aikaa… En halua edes ajatella, mitä tuntuu jättää kaverit ja erityisesti perhe tänne. Joten en puhu siitä olleskaan. Täytyy kuitenkin myöntää, että samaan aikaan tajuaa, että kohta näkee rakkaat immeiset siellä Suomessa. Että kyllä tässä igävvä tietyllä tapaa noushee ku päevät vähenee. Mutta nautin täysin rinnoin (en mä silikoneja..) viimesestä kuukaudesta ja se tulee oleen ihan liian nopee. Tiän sen jo nyt.

Tänään. Mä pistin tuulemaan. Testauspakkasin mun laukun ja kaikki, mikä jäi yli painorajan (3 täyttä laatikkoa vaatteita…) pistin bokseihin ja lähettelen ensi viikolla, että ne kerkiää tulee suhteellisen samoihin aikoihin itteni kanssa, eikä tarvitse ressailla viimesinä päivinä miten päin mä ne hameet pakkailen.
Seuraavassa blogimerkinnässä aionpi kertoa asioista, mitä tiedän että tulen kaipaamaan. Tän lisäksi voin paljastaa (en itseäni) miten baseball lähti käyntii, vai leikkasko kii heti kättelyssä.

sisuisin loppuhuiskutuksin
Mikael Granlund

ps. enää 1 viikko koulua! ☺